Loading...
Kirjailija Virve Sammalkorpi2022-04-22T20:32:06+02:00

Tarjous Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi

Tarjouksena Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi Tehtävä, viihdyttävä ja koskettava tarina teinipojasta, jonka isällä on salainen yötyö. Osta nyt tarjoushintaan 19,90!

Tilaa kirja suoraan kustantajalta ›

Kuulumisia

Kävimme taas kävelyllä luontomies @passi n kanssa. Jos reitti kiinnostaa: Pirkkolan uimahalli – Alkutie – Papinmäentie – Pirjontie – Puropuisto – Pirkkolantie – Maunulan uurnalehto – lehtikuusimetsikkö (ks. karttakuva Google Maps) – Pirkkolantien ylitys – metsän halki takaisin uimahallille. Tämän jakson hörinöillä on harvinaisen vähän tekemistä lokaation kanssa. Tässä jaksossa kävelijät lähtelevät liikkeelle Pirkkolan uimahallilta ja suuntaavat ruotsalaistalojen välistä kohti Maunulan uurnalehtoa. Vanhan uimahallin kylkeen rakennettu uusi padel-halli johtaa ajatukset ajan kerrostumiin – ja siihen, millaista tulevaisuudessa voisi olla. Inspiraationa kävelijöillä on muun muassa Risto Linturin ja Osmo Kuusen laatima Suomen sata uutta mahdollisuutta -raportti. Miten radikaali teknologia voi uudistaa ihmisten tapaa elää ja toimia? Varoitus: saattaa aiheuttaa pahoja unia. K-18. Huom. Kaikki faktat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko fiktiota tai tietämättömyyttä, kuten tämän podcastin luonteeseen kuuluu. Linkki biossa.

Kävimme taas kävelyllä luontomies @passi n kanssa. Jos reitti kiinnostaa: Pirkkolan uimahalli - Alkutie - Papinmäentie - Pirjontie - Puropuisto - Pirkkolantie - Maunulan uurnalehto - lehtikuusimetsikkö (ks. karttakuva Google Maps) - Pirkkolantien ylitys - [...]

Luonto – se suurempi taiteilija.

Luonto – se suurempi taiteilija. Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa Instagramissa › Virve Instagramissa: instagram.com/virvesammalkorpi

Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. Niin kauan olen ollut palstafiilistelijä. (Viljelijäksi tuskin voi sanoa ihmistä, joka käyttää enemmän aikaa kasvien kuvaamiseen kuin sadon korjaamiseen.) Kuluneiden vuosien aikana kasvimaa on muokkautunut hitaasti, ja tappioita on ollut vähintäänkin yhtä paljon kuin voittoja. Voitotkin ovat monen hyötypuutarhurin mittarilla kyseenalaisia. Tänään huomasin ilokseni, että puolisoni mummon puutarhan saniaisten jälkeläiset ovat yhtäkkiä – kaikkien näiden vuosien jälkeen – intoutuneet leviämään Tietämättömien puutarhan pation vierellä. Alunperin niitä oli kai kolme, ja ne olivat surkeita, huonosti voivia varjokasveja aurinkoisella avomaalla. Ja nyt, tänä keväänä, varoittamatta, ne pönöttävät kokonaisena terhakkaana perheenä pitkin pation reunaa. Miten tyypillistä! Teet hartiavoimin töitä jonkin toisen asian takia, ja vieressä jokin ihan toinen asia kukoistaa! Eikä koskaan voi tietää, milloin H-hetki koittaa. Ja juuri tästä pitkäjänteisyydessä on kyse: teet jotain mihin uskot, vaikka syy- ja seuraussuhteet eivät ole mitenkään ennakoitavissa. Jollain tapaa pitkäjänteisyys on siis sukua optimismille, mikä on tällaisesta paatuneeksi pessimistiksi itsensä kuvittelevasta lähes liikuttavaa. Rokatkaa, saniaiset, rokatkaa – kunnes kuolette janoon! ️

Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. Niin kauan olen ollut palstafiilistelijä. (Viljelijäksi tuskin voi sanoa ihmistä, joka käyttää [...]

Podcast-sarja: Kävelyjä kirjailijan kanssa