“- Isoäiti, onko kummituksia olemassa?
– Ei, tytöt. Kummitukset elävät ihmisen omassa mielessä.”
Sisarukset Edith ja Susanne jäävät kolmestaan Susannen pienen Arvo-pojan kanssa Kokemäenjoen varrella sijaitsevalle torpalle, kun miehet lähtevät viikonlopuksi kalastamaan. Perjantai-iltana sisarukset saavat kutsumattoman vieraan ja huoleton viikonloppu muuttuu painajaiseksi.
Voiko ihminen tuntea myötätuntoa sitä kohtaan, joka vahingoittaa häntä eniten?
Tekstinäyte romaanista
He lähettävät miehet matkaan varhain aamulla.
Yöllä on satanut. Laituri on liukas, samoin veneen pohja. Joki on peittynyt tiheään sumuun, jota pilvien takaa kalpeana kiekkona näkyvä aurinko ei saa haihdutettua. Edith kietoo villatakin tiukemmin yöpukunsa päälle. Susannekin näyttää palelevan. Miehiä kylmyys ei tunnu häiritsevän. He pakkaavat veneeseen vapoja, uistimia, kahluusaappaita, yöpymisvälineitä ja laatikollisen punaviiniä vaihtaen välillä muutaman sanan retkeä koskevista yksityiskohdista.
Otteita julkisesta sanasta
Sammalkorpi kirjoittaa sujuvasti ja vetävästi. Hänen henkilöhahmonsa ovat uskottavia, ja erityisen hyvin hän kuvailee suomalaista mökkimaisemaa. Lisäksi hän on oivaltanut käyttää aikamuotoja tehokeinona. Ensimmäinen osa on kirjoitettu preesensiin kauhutunnelman korostamiseksi, ja muut osat ovat yleisen käytännön mukaisesti imperfektissä.
Ruumiin Kulttuuri
Sammalkorpi on taitava trilleristi, joka osaa mm. kuvata lasta kammottavassa rikostilanteessa.
Helsingin Sanomat
Romaanin tunnelmallisimmissa kohdissa on läsnä Edithin ja Susannen kummitustarinoita kertova ranskalainen isoäiti. Hän on arvoituksellisuudessaan kirjan kiehtovin hahmo. – – Sammalkorpi on tiedostanut hahmon tehon ja kiteyttänyt pelon teeman tämän kertomuksiin.
Parnasso
Kirjailija järkyttää arjen, järjestyksen ja järjen rakenteet taitavasti ja vähitellen täysin sijoiltaan.
Satakunnan Kansa
Virve Sammalkorven Metsän keskellä maja on hieno kirja uhrin syyllisyydestä ja ihmisen mielessä elävistä kummituksista. Kun pahimmat pelot yllättäen ja varottamatta toteutuvat, omaa toimintaansa ja tunteitaan ei pysty ennakoimaan. Turvalliseen kesämökkiin siskosten yhteisen loman keskelle tunkeutuu epätoivoinen ja väkivaltainen tuntematon mies, eikä mikään enää koskaan palaa ennalleen. Tututkin ihmiset ja paikat muuttuvat tuntemattomiksi kuolemankauhun otteessa.
Metsän keskellä maja on jännityskirja, rakkausromaani, kuvaus sisaruudesta sekä ennen kaikkea psykologinen tutkielma. Pelon ja tuskan keskellä aukeaa kuitenkin myös lempeyttä ja valoa. Läheisyys ja anteeksianto löytyvät yllättäen, kunhan ensin uskaltaa kohdata menneisyytensä kummitukset.
Me Naiset
Metsän keskellä maja on kiehtova kirja, joka pitää otteessaan vielä lukukokemuksen jälkeenkin. Teos sopisi mainiosti elokuvakäsikirjoituksen pohjaksi. En ihmettelisi, vaikka torpan naisten kauhutarina nähtäisiin vielä joskus valkokankaalla.
Sydän-Satakunta
Sammalkorpi, 34, tuntuu aluksi kirjoittavan kummitustarinaa, jossa väristyksiä tuottaa yliluonnollinen. Väristykset vaihtuvat kuristavaksi jännitykseksi, kun kauhun aiheuttaakin “tämänpuoleinen” mies. – – Lukija huolehti kolmivuotiaan Arvon ja Edithin syntymättömän lapsen kohtalosta, ja ensimmäisen osan lopussa huoli kasvaa aivan sietämättömäksi.
Keskisuomalainen