“- Sinä tarvitset säpinää, tyttö, säihkettä elämään, Väinö totesi. – Mutta aloitetaan nyt vaikka kahvikupposella ja parilla masariinileivoksella paremman puutteessa.”

Katilla on puolen vuoden ikäinen poikavauva. Hän on juuri muuttanut miehensä Henkan kanssa uudelle asuinalueelle keskelle peltoja. Kun Henkka joutuu lähtemään isänsä sairasvuoteen ääreen, Kati jää yksin lapsen kanssa. Onneksi on olemassa Väinö! Miehen elämä on ihailtavan helppoa, ylellistä ja ennen kaikkea jännittävää. Väinön kanssa Kati pääsee paikkoihin, joista hän voisi muuten vain haaveilla. Väinö myös tutustuttaa hänet iloiseen seurueeseen, pianistiin nimeltä Toivo ja nuoriin naisiin, Lillaniin ja Selmaan. He tuovat Katin elämään hänen kipeästi kaipaamiansa sosiaalisia suhteita, elämäniloa ja yllätyksellisyyttä. Heidän kanssaan aika menettää merkityksensä.

Tekstinäyte romaanista

Kati ei ollut tullut ajatelleeksi, kuinka pimeää peltojen keskelle rakennetulla asuinalueella oli öisin. Maatessaan jälleen kerran unettomana vuoteessa hän rukoili, että talon pihaan tulisi edes yksi auto. Sen huonetta pyyhkäisevä valokiila kertoisi, että maailmassa oli elämää, ja sen mentyä Kati voisi miettiä, kuka autoa oli ajanut, mistä se oli tulossa, minne menossa. Hän saattaisi jopa kuulla auton oven aukeavan ja ihmisääniä ulkoa; joku sanoisi hyvää yötä ja hei hei, se kuulostaisi mukavalta ja tavalliselta, aivan toisenlaiselta kuin hiljaisuus, joka kuiski Katin korvaan uhkauksia.