“Lapsuuden painajaisissa ei ollut koskaan ollut hajuja.”
Lauantaina 3. päivä kesäkuuta nuori menestyskirjailija Terhi Bang lähtee ajamaan Helsingistä kohti maalaiskylää, jossa hän aikoo asua ja työskennellä koko kesän. Hän on päättänyt kirjoittaa uransa merkittävimmän romaanin. Tarjoaako kirkonkylän rauha kuitenkaan tarpeeksi elämän raadollisuutta kunnianhimoiselle kirjoittajalle? Onko pinnan alla jotain enemmän?
Tekstinäyte romaanista
“Mökki muuttui puolukanpunaisesta ruskeaksi sitä mukaa kun pilvinen kesäilta taittui harmaasta siniseksi. Järvi tummui, usva nousi, maisema sammui kuin kynttilä, jonka päälle lasketaan lasi. Ikkunan keltaisessa neliössä mietteliäs hahmo tuijotti eteensä keskittyneenä, kääntämättä päätään, arvaamatta, että hänen selkäänsä seurattiin ja sen liikkumattomuuteen kyllästyttiin ulkona vadelmapensaiden varjossa.”
Otteita julkisesta sanasta
Sammalkorpi hämmentää antaumuksella viihteen ja vakavan rajaa. Lukija ei oikein tiedä milloin kirjailija on tosissaan ja milloin ei. Tämä on virkistävää. Terve itseironia pistää kirjan eri tasoihin liikettä. Kirjailija on kuin henkilöhahmonsa Terhi Bang: kiiltäväkantisten, kaupaksi käyvien kirjojen kirjoittaja, jolla onkin paljon sanottavaa. Tekstiin sisältyy ironisia koukkuja ja lukijan on itse mietittävä, miten hän romaanin lukee ja tulkitsee. Tästä huolimatta ja tämän lisäksi Pinnan alla on ennen kaikkea erittäin viihdyttävä ja mukaansa imevä lukuromaani. Odotuksia ei petetä, vaan lukija yllätetään kirpeillä lisämauilla.
Savon Sanomat
Sammalkorven teksti kulkee.
Kaleva
Pinnan alla on kirjoitettu ahmittavaksi, ei analysoitavaksi.
Salon Seudun Sanomat
Kaikkea sitä, mitä romaanikirjallisuus ja kunnon draama rakastaa.
www.soneraplaza.net/ellit