Nuori äiti ja tytär yhteisellä matkalla viikonlopusta viikonloppuun.
– Ajellaanko jonnekin? Kirsikka kysyi Hannalta.
Hanna työnsi leipäviipaleen paahtimeen, höyläsi juustosta siivuja ja kysyi vasta sitten:
– Kuka ajaa?
– Minä tietenkin.
– Hengityksesi haisee tänne asti.
Tekstinäyte romaanista
“Hannan kavereilla oli poikaystäviä. He olivat kovin vakavissaan. Puhuivat suhteesta, vaihtoivat kihloja, miettivät miksei kundi pystynyt sitoutumaan, suunnittelemaan tulevaisuutta, omaa kotia ja vauvoja. Hanna tunsi itsensä noloksi heidän vuokseen. Olisi kuitenkin ollut kivaa kuulua siihen itsetietoisten parillisten piiriin, jotka tiesivät, että illalla olisi muutakin elämää kuin äiti. Kirsikka, joka halusi tanssia Hannan kanssa, jumpata Hannan kanssa, katsoa elokuvia Hannan kanssa, käydä kielikursseilla, lenkillä, suunnitella matkoja, sisustusta, hiustyylejä, uusia vaatteita. Kirsikka halusi Hannasta ystävän, Hanna halusi Kirsikasta äidin. Äidit olivat huolestuneita lapsistaan, lasten ei kuulunut olla huolestuneita äideistään. Eihän.”
Otteita julkisesta sanasta
Kirja tempaisee mukaansa heti ensimmäisestä sivusta alkaen ja paranee, mitä pidemmälle pääsee. Kahteen sataan sivuun on saatu sisällytettyä hyvä ja lukijan mielenkiintoa ylläpitävä tarina äidin ja tyttären suhteesta, joka jää mieleen takakannen sulkemisen jälkeenkin.
Etelä-Saimaa
Sammalkorven hahmottelema maailma on surumielinen, mutta siitä ei silti puutu valon välähdyksiä eikä raikasta toiveikkuutta. Kenenkään ei ole loppupeleissä pakko toistaa vanhempiensa virheitä. Ja aikuinen ihminenkin voi kasvaa, ainakin lapsensa tasolle.
Ilta-Sanomat
Äidin ja tyttären elämää seurataan seitsemän viikonlopun ajan, syksyn sateista kohti joulua. Sammalkorpi tekee tarinasta pienieleisesti etenevän. Yhtä matkaa on hyvin rakennettu romaani, ja tyylinsä säilyttävä aina sopivan valoisaan loppuun saakka.
mtv3.fi/Helmi
Sammalkorvella on sanottavaa ja hän tekee sen konstailemattomalla ja vetävällä tyylillä. Hänen vahvuutensa ovat aidontuntuiset ja elävät henkilöhahmot, joista on helppo pitää ja välittää. Hänen romaaninsa viihdyttävät aidosti. Niitä on yksinkertaisesti mukava lukea, eikä Yhtä matkaa tässä suhteessa poikkea tippaakaan edeltäjistään.
Savon Sanomat
Sammalkorven kirja tempaa mukaansa vähitellen. Lopulta se saa lukijan myhäilemään tyytyväisenä onnistuneen lukukokemuksen ansiosta.
Cosmopolitan
Sammalkorven kirja imee mukaansa ja tekee vähä vähältä ymmärrettäväksi molempien päähenkilöiden sielunelämän ja pyrkimykset – ja lukija haluaa kiihkeästi olla molempien “puolella”.
Gloria
Sammalkorpi osaa välttää stereotypioita. Hänen ihmisensä jaksavat kiinnostaa. Edellisellä sivulla ei välttämättä tiedä mitä seuraava tuo tullessaan.
Iisalmen Sanomat
Sammalkorpi kuljettaa tarinaa ammattilaisen tavoin. Äiti ja tytär etsivät itseään ja toisiaan. Kivikasvoista Hannaa herätellään hieman elävämmäksi, ikäisekseen. Kirsikasta sukeutuu hieman vastuullisempi.
Kouvolan Sanomat
Teoksen sivuilta välittyvät hyvin niin nousuhumalan kuin krapulankin tunnelmat ärsyttävän realistisina. Hannan pakon sanelema varhainen itsenäistyminen ja vastuun ottaminen holtittomasta äidistä on niin ikään kuvattu uskottavasti.
Etelä-Suomen Sanomat