Luonto – se suurempi taiteilija.
Luonto – se suurempi taiteilija. Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa Instagramissa › Virve Instagramissa: instagram.com/virvesammalkorpi
Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys
Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. [...]
Olen ehkä yksi maailmanhistorian heikoimmista bilettäjistä. Unohdin tyystin Kirjailijaliiton 125-vuotiskemut, ja heräsin aiheeseen vasta, kun näin eilen tuttujen postailevan olevansa matkalla juhliin. No, asioilla on aina puolensa: jaksoinpahan ainakin tänään herätä virkeänä, edistää F.M:n tarinaa ja lähteä sitten riehumaan kasvimaalle. Kevät, suosikkivuodenaikani myös siksi, että kevään jälkeen tulee kesä. Uutta pukkaa! Myös mustikoita. (Toivottavasti.)
Olen ehkä yksi maailmanhistorian heikoimmista bilettäjistä. Unohdin tyystin Kirjailijaliiton 125-vuotiskemut, ja heräsin aiheeseen vasta, kun näin eilen tuttujen postailevan olevansa matkalla juhliin. No, [...]
Villa Elfvikin luontopolulla kelpasi paistatella päivää Papun kanssa. Jos ei liikaa käännellyt päätä, saattoi kuvitella olevansa maaseudulla, kaukana tornitaloista. Mutta siellä ne siinsivät, korkeat pytingit ja nostokurjet muuttolintujen taustalla… Tosi zen, silti. Teki hyvää ennen peltomarketeissa pyörähtämistä.
Villa Elfvikin luontopolulla kelpasi paistatella päivää Papun kanssa. Jos ei liikaa käännellyt päätä, saattoi kuvitella olevansa maaseudulla, kaukana tornitaloista. Mutta siellä ne siinsivät, [...]
Eilen juhlayleisössä, tänään työpöydän ääressä.
Eilen juhlayleisössä, tänään työpöydän ääressä. Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa Instagramissa › Virve Instagramissa: instagram.com/virvesammalkorpi
Pääsin joitakin viikkoja – ei kai vielä voi puhua kuukausista – sitten osallistumaan kirjailijaystäväni @sarivee_photography_ n julkkarijuhliin. Sain pirskeistä mukaani romaanin joka on siitä asti odottanut yöpöydälläni. Kun @laura.polaris haastoi minut kertomaan, mitä luen, ajattelin, että vastaukseni olisi Sarin romaani. Kävi kuitenkin niin, että aloin itse kirjoittaa tarinaa, en sitä ensimmäistä enkä toistakaan hyvää ideaani, vaan kolmatta, joka tuntuu selvästi olevan yhtä elinvoimainen kuin kurtturuusu. Ja kun kirjoitan, en voi lukea, tämä on tuttu ilmiö aikaisemmiltakin vuosilta. Ilmeisesti tarinakaistani on ruuhkautunut. Jätän kuitenkin Sarin romaanin toiveikkaasti yöpöydälleni odottamaan ketsuppipulloefektiä; ehkä tarinalogistiikka alkaa toimia, kun oman tarinani keskeiset rakennuspalikat ovat saaneet turvallisesti muotonsa. Sitä ennen: käykää te muut hankkimassa Etäisyys linnuntietä käsiinne ja lukekaa se! Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, joten jatkoa on luvassa.
Pääsin joitakin viikkoja – ei kai vielä voi puhua kuukausista – sitten osallistumaan kirjailijaystäväni @sarivee_photography_ n julkkarijuhliin. Sain pirskeistä mukaani romaanin joka on [...]