Miten romaani syntyy? Minun tapauksessani kertomus on saanut jo kolme kertaa alkunsa ensimmäisestä lauseesta, joka pulpahtaa mieleen ties mistä.
Sinkkuleikki: Pientä liikettä alkoi olla havaittavissa jo pari vuotta ennen kolmenkymmenen ikävuoden joukkokriisiä. Paula ja Klaus: Minä en ole kukaan. Minä en ole mitään. Pinnan alla: Kun hän heräsi, hän tunsi pimeydessä yhä heikosti valkosipulin hajun.
Aivan kuin puhelimessa puhuessaan hahmottelisi paperille ympyrän, josta on tunnin kuluessa syntynyt silinterihattuinen, puujaloilla omenapuiden keskellä tepasteleva kanarianlintu. Jossain vaiheessa sitä vain pysähtyy miettimään, miksi linnulla on hattu, mistä se on saanut puujalat ja mitä hemmettiä se tekee omenatarhassa. Kun ensimmäisiin kysymyksiin on keksinyt vastauksen, lintu rupeaakin laulamaan itsekseen. Ja niin tarina valmistuu.
