Postitoimisto välittää terveisesi, mielipiteesi ja kuulumisesi. Sana on vapaa, mutta bukowskilaista räävittömyyttä pyydetään harrastamaan hyvän maun rajoissa. Voit lähettää myös sähköpostia.
Muualla verkossa
Postitoimisto välittää terveisesi, mielipiteesi ja kuulumisesi. Sana on vapaa, mutta bukowskilaista räävittömyyttä pyydetään harrastamaan hyvän maun rajoissa. Voit lähettää myös sähköpostia.
Näyttää varsin hienolta… Onko jatkokertomusosio hyllytetty kokonaan? Hauskaa, että uutisia ja muita kirjoituksia voi kommentoida!
Mielenkiintoista luettavaa varsinkin kohderyhmäläisille ( naiset, äidit)
Go VirveGo :)
sinkkuleikki oli loistava :)
Toisella lukukerralla Pinnan alla oli vieläkin parempi. Pieneltä paikkakunnalta voi yvinkin öytyä noita ihmiskohtaloita, joita kirjassasi on. Mukavaa joulun odotusta!
kirjasi “metsän keskellä maja” on ollut karsea tähän asti(olen päässyt sivulle 258) henkilöhahmosi jani on kuvottava tarkoituksellisesti tietysti niin..no tosin ensimmäinen kirjoittamasi kirja jonka luin oli “pinnan alla “ ja sen jälkeen olen hamstrannut muutakin tuotantoasi kotiin..inspiraatiota sinulle jatkossakin mutta toivon että se kohdistuu jatkossa raikkaamin
Hei, kokeillaan tuleeko perille näin..
Hyvä kirjailija,
Agricolan juhlavuoden merkeissä päätimme Jämsänjokilaakson kirjastoissa lainata Yleisradion vuoden kestävän ohjelmasarjan ideaa, jossa
“sanankäytön ammattilaiset kertovat itselleen tärkeästä sanasta”.
Nyt toivoisin vastaustanne lyhyellä perustelulla kahteen kysymykseen:
1) Mikä on suomen kielen paras sana?
2) Mikä on suomen kielen pahin sana?
Sanoistansa luopuneiden vastauksista teemme näyttelyn, johon luonnollisesti kokoamme myös kirjailijoiden tuotantoa. Näyttely ajoittuu Lukuviikolle ajalle, 19.– 26.3.2007.
Ehkei vastaukset näinkin syvällisiin kysymyksiin avaa kirjailijan sielunelämää kokonaan, mutta ehkäpä se raottaa sitä hieman ja saa
innostumaan jostain uudesta ja ihmeellisestä.
Toivoisin vastaustanne keskiviikkoon 14.3. mennessä.
Kiitos vaivannäöstä ja hyvää luovuutta!
terveisin Tommi
tommi.tapiainen@jamsa.fi
Jämsänkosken kirjasto / Tommi Tapiainen
22.2.2007 13:40
Kirjasi kahvila dominokujalla oli loistava. teen sinusta ja tästä kirjasta koulussa portfolion. olisi ollut muakvaa jos sinusta olisi ollut enemmän tietoja netissä. mutta toivotavasti siitä silti tulee hyvä :)
Uteliaana vilkaisin, joko uutta on tulossa. Ja hups, kahvilaa en ole vielä lukenut. Eikun huomenna kirjastoon. Kiva. Ps. Pari vuotta sitten kirjoitin kommentin, jossa kerroin, että oli kaunis kuva Sinusta sivuillasi. Samanlainen kun nyt, mutta paljaat varpaat näkyivät. Ja nyt on tossut jalassa? Mitämitä? Ei tuo kommentti lienee kovin Bukowskia?
Kiitos kirjoistasi, ne tuovat todellakin iloa päivääni, iltaani ja yöhönkikin välillä =)
“Kahvila” on luettu ja siitä löyty paljon tuttua! Hyvä että tällainen kirja on kirjoitettu, suosittelisin vaikka perhekahvilan kavereille!
Tervehdys Virve!
Luin eilen kirjasi Yhtä Matkaa. Kiitos taas lukukokemuksesta. Se oli mukaansatempaavaa ja miellyttävää lukemista. Aamulla luulin, että maa järisee kun kirja tippui sängyn päädystä kasvoilleni. Onneksi syynä olikin koira eikä maa järissyt. Taivas sen sijaan jylisi. Täällä valmistaudutaan sadeaikaan, joten meteliin saa tottua. Vaikka Lasse rahtaa tänne matkalaukuittain kirjoja, ei uusin kirjasi ole vielä ehtinyt mukaan. Täällä kuljetaan siis hieman jälkijunassa, vaikka uusin Ian Rankin onkin hyllyssä. Niin, englanninkielistä kirjallisuutta saa kun matkustaa saarelle täältä mantereelta. Hassua, eikö? Vaikka tämä Domino-kirja on vielä lukematta hamuan jo siitä seuraavaa. Päivittelehän tietojasi ja kuulumisisasi. Terveisin vanha naapurisi…siis entinen, naapurisi.
Hei Maarit – sinne jonnekin! En ollut huomannut postitoimistokirjoitustasi jostain syystä viime vuoden puolella, mutta kiva huomata nyt! Voi te onnelliset tropiikin elävät! Lasselle terveisiä; eläkää ihmisiksi ja viestitä taas!
Etusivulla oleva pohdinta kustannustoimittajan eläköitymisestä kiinnitti huomioni: teen opinnäytetyötä kustannustoimittajan työstä ja kaipaan kommentteja kirjailijoilta. Saisinko käyttää tekstiä osana työtäni? Lisäksi minua kiinnostaa seuraavat asiat, joihin voit vastata jo aikaa löytyy:
-Oletko löytänyt jo uuden kustannustoimittajan? Miltä yhteistyö on tuntunut?
-Millainen on hyvä kustannustoimittaja? Mitä asioita toivot
kustanustoimittajalta?
-Millainen olisi huono kustannustoimittaja?
-Monenko kustannustoimittajan kanssa olet työskennellyt? Jos olet
työskennellyt usean kanssa, kerrotko millaisia eroja heissä on ollut?
-Jos olet työskennellyt vain yhden kanssa, kerrotko miksi?
-Kuinka tärkeää on, että sinulla ja kustannustoimittajalla synkkaa? Miksi?
-Missä vaiheessa kustannustoimittaja näkee tekstiäsi? Lähetätkö tai
annatko osa kerrallaan luettavaksi?
-Miten käsikirjoitus käytännössä muuttuu prosessin aikana? teetkö
tekstin valmiiksi ja sitä muokataan vain hiukan, vai muuttuuko se
paljonkin?
-Tapaatko kustannustoimittajaa säännöllisesti kirjaprosessin aikana?
Kuinka usein?
-Miten muuten ja miten usein olette yhteydessä prosessin aikana?
-Kuinka paljon kustannustoimittaja saa tekstiisi puuttua?
-Onko parempi, että kustannustoimittaja puhuu suoraan muutosehdotuksistaan vai hienotunteisesti hyssytellen?
-Onko kustannustoimittajan kanssa työskentely johtanut ystävyyssuhteeseen?
-Jos sinulla on muuta lisättävää tai kokemuksia kustannustoimittajan kanssa työskentelystä, anna palaa!
Hei Aino,
Laitatko kysymykset minulle s-postitse: virve@sammalkorpi.net. Vastaan mielelläni sinulle suoraan.
Dominokuja luettu jo jonkin aikaa sitten, odottelen kieli pitkällä lisää. Parannat koko ajan, kiitos.
Saako Paula ja Klaus -teosta enää mistään? Paitsi lainaksi kirjastosta…
Paula ja Klaus -kirjan pokkariversiota voisi kysäistä kustantajalta (Karisto).
Voisitteko kertoa minulle nuoruudestanne, ja siitä miten päädyitte kirjailijaksi? (Teen yhtä tutkielmaa, ja minusta te olette hyvä kirjailija, josta voisi kirjoittaa) Kiitos.
Huomenta Virve,
katsoin juuri kahden kirjailijan yhteistyöstä aamu-tv:ssä. Mieleeni juolahti mahdollinen yhteistyö, vaikka sinulla on todennäköisesti itelläsikin paljon ideoita. Olen ammatiltani keksijä.
Ystävällisin terveisin,
Pekka Luhtala Kurikasta 050 5176360
VARHAIN
Jonakin hetkenä
taas pyyhkäisee aalto
kaiken tieltään
ja läikähtää valo
ikuisuudesta
runojeni ylle
Teoksesta Paikka maassa vuodelta 1969
Rahikaisen kootut runot yksiin kansiin
Itse metsäni pohjoinen on teos, joka sisältää runoilija Kalevi
Rahikaisen (1927–1992) kootut teokset. Kirja sisältää myös aiemmin
julkaisematonta materiaalia, kirjailijan maalauksia sekä toimittajien
tekstiä tästä voimallisesta näkijästä. Kirjan ovat toimittaneet
kirjallisuudentutkija Immo Pekkarinen ja kirjailija Klaus Rahikainen,
runoilijan poika.
Jämsänkoskella Keski-Suomessa syntynyt Rahikainen opiskeli ja vaikutti
1950-luvulta saakka pääkaupunkiseudulla, enimmäkseen Espoossa.
Rahikainen asui Leppävaarassa ja toimi myös Länsiväylä-lehden
avustajana 1970–1980 -luvuilla. Rahikainen oli Espoon kirjailijoiden
jäsen. Hänen tuotantoaan on esimerkiksi Espoo Blues -runo, jota on
esitetty monissa yhteyksissä.
Julkistamistilaisuudessa Pekkarinen ja Klaus Rahikainen pohtivat Kalevi
Rahikaisen merkitystä kirjailijana, isänä, ihmisenä ja näkijänä.
Lisäksi esillä on pieni näyttely Kalevi Rahikaisen maalauksista. Ne
kuvittavat myös julkaistavaa teosta.
Tilaisuudessa lausuntataiteilija Marjatta Oikawa tulkitsee sikermän
Kalevi Rahikaisen runoja. Esitystä säestää improvisoiden
sellotaiteilija Juho Laitinen.
Itse metsäni pohjoinen – omaäänisen runoilijan Kalevi Rahikaisen
koottujen teosten julkistamistilaisuus Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7,
Helsinki) 16.9. klo 18. Vapaa pääsy.
Ole ystävällinen ja vie viesti eteenpäin kaikille vapauttavasta runoudesta kiinnostuneille!
Tervehtii
Klaus Rahikainen
Villavägen 10
22140 Mariehamn
puh. 0457-32 32000
Lisätietoja Kalevi Rahikaisen elämästä ja tuotannosta löytyy Immo Pekkarisen
toimittamilta sivuilta
http://www.klausra.com/kalevi
Minä elän en ole kuollut
lauluni lauletaan
käy ilmi tuntoni itse teko
huuto keskeltä se elää
tämän myrskyinen kutsu
ruoho vihertää tämän oikeus
metsät täydet tämä paatos
isänmaan tämä kohta sen tieto
kesken kaiken rakkaus ja ikävä
sana sanalta pois maailmalta
vähä vähältä revityt kapalot
yhä alastomampi tämä lauluani
halusitte tai ette runon kärki
tulevaisuuteen sinua kohti
tämä lauluani tästä tieto
Ote runosta “Minä elän en ole kuollut”
teoksesta Välähtää ikuinen silmissä vuodelta 1977
Tervetuloa katsomaan ja kuulemaan miten yksinkertaisen voimallista kaikki on!
Hyvä Klaus Rahikainen! Tämä on ehkä tietämistäni tavoista hämmästyttävin keino mainostaa omaa tuotantoaan. Olen imarreltu, että näet sivustoni potentiaalisena kanavana lukijoiden hankkimiseksi. Jatkossa suosittelen kuitenkin käyttämään esimeriksi Facebookin Pro kotimainen kirjallisuus -ryhmää viestin välittämiseen. Kiitos, ja onnea ja menestystä! Virve Sammalkorpi