Tänä viikonloppuna eivät kirjoitushommat edenneet, mutta maassa on muun muassa uusi minttulaji ja pakkasessa raparperia soseena ja palasina.

|2022-06-05T20:04:27+02:005 kesäkuun, 2022|Muistiinpanot|

Tänä viikonloppuna eivät kirjoitushommat edenneet, mutta maassa on muun muassa uusi minttulaji ja pakkasessa raparperia soseena ja palasina. Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa [...]

Kommentit pois päältä artikkelissa Tänä viikonloppuna eivät kirjoitushommat edenneet, mutta maassa on muun muassa uusi minttulaji ja pakkasessa raparperia soseena ja palasina.

Kävimme taas kävelyllä luontomies @passi n kanssa. Jos reitti kiinnostaa: Pirkkolan uimahalli – Alkutie – Papinmäentie – Pirjontie – Puropuisto – Pirkkolantie – Maunulan uurnalehto – lehtikuusimetsikkö (ks. karttakuva Google Maps) – Pirkkolantien ylitys – metsän halki takaisin uimahallille. Tämän jakson hörinöillä on harvinaisen vähän tekemistä lokaation kanssa. Tässä jaksossa kävelijät lähtelevät liikkeelle Pirkkolan uimahallilta ja suuntaavat ruotsalaistalojen välistä kohti Maunulan uurnalehtoa. Vanhan uimahallin kylkeen rakennettu uusi padel-halli johtaa ajatukset ajan kerrostumiin – ja siihen, millaista tulevaisuudessa voisi olla. Inspiraationa kävelijöillä on muun muassa Risto Linturin ja Osmo Kuusen laatima Suomen sata uutta mahdollisuutta -raportti. Miten radikaali teknologia voi uudistaa ihmisten tapaa elää ja toimia? Varoitus: saattaa aiheuttaa pahoja unia. K-18. Huom. Kaikki faktat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko fiktiota tai tietämättömyyttä, kuten tämän podcastin luonteeseen kuuluu. Linkki biossa.

|2022-06-01T06:37:56+02:001 kesäkuun, 2022|Muistiinpanot|

Kävimme taas kävelyllä luontomies @passi n kanssa. Jos reitti kiinnostaa: Pirkkolan uimahalli - Alkutie - Papinmäentie - Pirjontie - Puropuisto - Pirkkolantie - [...]

Kommentit pois päältä artikkelissa Kävimme taas kävelyllä luontomies @passi n kanssa. Jos reitti kiinnostaa: Pirkkolan uimahalli – Alkutie – Papinmäentie – Pirjontie – Puropuisto – Pirkkolantie – Maunulan uurnalehto – lehtikuusimetsikkö (ks. karttakuva Google Maps) – Pirkkolantien ylitys – metsän halki takaisin uimahallille. Tämän jakson hörinöillä on harvinaisen vähän tekemistä lokaation kanssa. Tässä jaksossa kävelijät lähtelevät liikkeelle Pirkkolan uimahallilta ja suuntaavat ruotsalaistalojen välistä kohti Maunulan uurnalehtoa. Vanhan uimahallin kylkeen rakennettu uusi padel-halli johtaa ajatukset ajan kerrostumiin – ja siihen, millaista tulevaisuudessa voisi olla. Inspiraationa kävelijöillä on muun muassa Risto Linturin ja Osmo Kuusen laatima Suomen sata uutta mahdollisuutta -raportti. Miten radikaali teknologia voi uudistaa ihmisten tapaa elää ja toimia? Varoitus: saattaa aiheuttaa pahoja unia. K-18. Huom. Kaikki faktat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko fiktiota tai tietämättömyyttä, kuten tämän podcastin luonteeseen kuuluu. Linkki biossa.

Näin varmistat lämpimän auringonpaisteisen sunnuntaipäivän: pukeudu sadetakkiin, kumisaappaisiin ja varmuuden vuoksi myös villasukkiin.️

|2022-05-29T13:56:03+02:0029 toukokuun, 2022|Muistiinpanot|

Näin varmistat lämpimän auringonpaisteisen sunnuntaipäivän: pukeudu sadetakkiin, kumisaappaisiin ja varmuuden vuoksi myös villasukkiin.️ Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa Instagramissa › Virve Instagramissa: instagram.com/virvesammalkorpi

Kommentit pois päältä artikkelissa Näin varmistat lämpimän auringonpaisteisen sunnuntaipäivän: pukeudu sadetakkiin, kumisaappaisiin ja varmuuden vuoksi myös villasukkiin.️

Luonto – se suurempi taiteilija.

|2022-05-28T23:54:16+02:0028 toukokuun, 2022|Muistiinpanot|

Luonto – se suurempi taiteilija. Käy tykkäämässä tai kommentoimassa kuvaa Instagramissa › Virve Instagramissa: instagram.com/virvesammalkorpi

Kommentit pois päältä artikkelissa Luonto – se suurempi taiteilija.

Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. Niin kauan olen ollut palstafiilistelijä. (Viljelijäksi tuskin voi sanoa ihmistä, joka käyttää enemmän aikaa kasvien kuvaamiseen kuin sadon korjaamiseen.) Kuluneiden vuosien aikana kasvimaa on muokkautunut hitaasti, ja tappioita on ollut vähintäänkin yhtä paljon kuin voittoja. Voitotkin ovat monen hyötypuutarhurin mittarilla kyseenalaisia. Tänään huomasin ilokseni, että puolisoni mummon puutarhan saniaisten jälkeläiset ovat yhtäkkiä – kaikkien näiden vuosien jälkeen – intoutuneet leviämään Tietämättömien puutarhan pation vierellä. Alunperin niitä oli kai kolme, ja ne olivat surkeita, huonosti voivia varjokasveja aurinkoisella avomaalla. Ja nyt, tänä keväänä, varoittamatta, ne pönöttävät kokonaisena terhakkaana perheenä pitkin pation reunaa. Miten tyypillistä! Teet hartiavoimin töitä jonkin toisen asian takia, ja vieressä jokin ihan toinen asia kukoistaa! Eikä koskaan voi tietää, milloin H-hetki koittaa. Ja juuri tästä pitkäjänteisyydessä on kyse: teet jotain mihin uskot, vaikka syy- ja seuraussuhteet eivät ole mitenkään ennakoitavissa. Jollain tapaa pitkäjänteisyys on siis sukua optimismille, mikä on tällaisesta paatuneeksi pessimistiksi itsensä kuvittelevasta lähes liikuttavaa. Rokatkaa, saniaiset, rokatkaa – kunnes kuolette janoon! ️

|2022-05-22T22:18:01+02:0022 toukokuun, 2022|Muistiinpanot|

Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. [...]

Kommentit pois päältä artikkelissa Jos minun pitäisi nimetä supervoimani, se olisi ehkä pitkäjänteisyys. Mietin tänään Tietämättömien puutarhan lupiineja ja putkia kurittaessani, miten pitkä aika 14 vuotta on. Niin kauan olen ollut palstafiilistelijä. (Viljelijäksi tuskin voi sanoa ihmistä, joka käyttää enemmän aikaa kasvien kuvaamiseen kuin sadon korjaamiseen.) Kuluneiden vuosien aikana kasvimaa on muokkautunut hitaasti, ja tappioita on ollut vähintäänkin yhtä paljon kuin voittoja. Voitotkin ovat monen hyötypuutarhurin mittarilla kyseenalaisia. Tänään huomasin ilokseni, että puolisoni mummon puutarhan saniaisten jälkeläiset ovat yhtäkkiä – kaikkien näiden vuosien jälkeen – intoutuneet leviämään Tietämättömien puutarhan pation vierellä. Alunperin niitä oli kai kolme, ja ne olivat surkeita, huonosti voivia varjokasveja aurinkoisella avomaalla. Ja nyt, tänä keväänä, varoittamatta, ne pönöttävät kokonaisena terhakkaana perheenä pitkin pation reunaa. Miten tyypillistä! Teet hartiavoimin töitä jonkin toisen asian takia, ja vieressä jokin ihan toinen asia kukoistaa! Eikä koskaan voi tietää, milloin H-hetki koittaa. Ja juuri tästä pitkäjänteisyydessä on kyse: teet jotain mihin uskot, vaikka syy- ja seuraussuhteet eivät ole mitenkään ennakoitavissa. Jollain tapaa pitkäjänteisyys on siis sukua optimismille, mikä on tällaisesta paatuneeksi pessimistiksi itsensä kuvittelevasta lähes liikuttavaa. Rokatkaa, saniaiset, rokatkaa – kunnes kuolette janoon! ️