Lomamatkoillani on ollut paha tapa keskeyttää kiihkein luomiskauteni. Päällimmäisenä lentokenttämuistoissani ei ole tax free -löytöjen antama tyydytys, vapaudentunne eikä jännitys tulevasta, vaan tietoisuus tekemättömästä työstä. Mitä hauskempaa minulla kuuluisi olla, sitä lujemmin työmoraali puristaa otettaan sydämestäni. Miksi sitten lähden? Miksi en yksinkertaisesti tyydy pysymään kirjoituspöydän ja espressopannun välisellä alueella, jossa vaihtoehtoja on tasan kaksi? Vastaus …
Istuin tässä taannoin kustantamoni neuvotteluhuoneessa. Edessäni oli kahvikupin ja jättimäisen croissantin lisäksi kustantajan markkinointi-ihmiset; ne jotka tietävät miten pienistä asioista kirjan myynti on kiinni. Sattumalla on siinä suurempi rooli kuin tahtotilalla. Kerroin heille rehellisesti, että toivon kirjoilleni laajaa saatavuutta. Se on nimittäin totta, muutenhan kirjoittelisin pöytälaatikkooni. Viihdytän itseäni kirjoittamalla, myönnän, mutta ennen kaikkea kirjoitan niille, …
Pian koittaa taas aika, kun minulta kysellään, kuka on sen ja sen romaanihahmoni esikuva. “Olenko se minä vai onko se hän?” he kyselevät. Ja minä vastaan kärsivällisesti: “Kukaan ei ole kukaan. Kaikki on vain silkkaa mielikuvitusta.” Toiset heistä näyttävät huojentuneilta, toiset pettyneiltä. Eräs tuttu rouva ilahtui silminnähden, kun sanoin laittavani hänet kirjaani murhaajaksi. Jotkut toivovat …
Naurettavaa. Viimeistelen syksyllä 2003 ilmestyvää kirjaani Metsän keskellä maja ja pelkään niin pirusti. Asunnosta kuuluu kummallisia ääniä. Napsuu, paukkuu, nitisee, rapisee, hurisee, kitisee. Onneksi suomen kieli on rikas. En pystyisi muuten kuvailemaan tätä pienten äänten kakofoniaa, joka häiritsee mielenrauhaani. Hetki sitten (onko siitä tosiaan jo kaksi tuntia?), olin varma, että joku seisoi selkäni takana. Tunsin …
