Kustannustoimittajani Seija Korhonen simuloi kirjoittamisen aikana käymämme vaihtelevat ja mielenkiintoiset keskustelut haastatteluun, josta hän kirjoitti artikkeli kustantamon sivuille. Lainaan tähän yhden keskustelunaiheen (alla), jossa sivutaan sekä tarinan pääteemaa että omaa harrastustani, jalkapalloa. Huomasin muuten tänään, että harrastus onkin kestänyt kohta puoliin 11 vuotta. Ottaen huomioon, että treenit ovat joka viikko, enkä juurikaan ole poissa harjoituksista ja olen aktiivisesti mukana peleissäkin, niin onhan harrastus melko iso osa elämääni. Päivääkään en vaihtaisi pois. Vähän harmittaa, että lapsena en saanut tilaisuutta joukkuepeleihin, varsinkaan jalkapalloon. Luulen, että se olisi voinut hyvinkin olla lajini. Siksi minusta oli mukavaa tarjota jalkapallokokemus kirjani päähenkilölle, koulu-urheilua pelkäävälle Luisille. Yhteisöllisesti pyöritetty, elinvoimainen jalkapallotoiminta on totta ja voisi hyvinkin olla mahdollista, että jossain joku jengi ottaisi juniorilaisen siipiensä suojaan. Mutta se tästä johdannosta. Koko artikkelin voi käydä lukemassa Impromptun sivuilta: Keskustelua romaanista Tehtävä 

”…häntä ajaa kunnianhimon lisäksi jalkapallon tuottama mielenrauha; palloon, sen suuntaan ja vauhtiin keskittyessään hän saa tilaisuuden unohtaa olevansa juuri hän.”

”Siivekkäät harjoittelevat myöhään illalla syrjäisellä kentällä, joka ei kelpaa Tällin ja Törpön kaltaisten poikien joukkueille, huomisen toivoille. Siivekkäät kutsuvatkin itseään eilisen toivoiksi. Luisin mielestä he ovat erikoinen yhdistelmä kunnianhimoa ja nöyryyttä. He harjoittelevat tosissaan ja ihan oikeasti, kukin itsensä ja joukkueensa tähden. Silti joukkueen pääasiallinen tavoite tuntuu olevan olemassa olemisen ilo.”

Korhonen: Romaanin yksi yhteisöllisyyden voimaa kuvaava ja 13-vuotiaan Luisin elämään valoa tuova asia on jalkapallo. Luis harjoittelee aikuisten naisten, ”eilisen toivojen” kanssa. Pelaat itsekin, mikä selittää harjoittelun ja pelaamisen asiantuntevan kuvauksen.  Kerro, mitä pelaaminen sinulle merkitsee ja miksi tämä teema tässä romaanissa.

Sammalkorpi: Yksi tarinan keskeisiä teemoja on yhteisöllisyys ja ihmisten välittäminen toinen toisistaan. En tiedä, mikä paremmin kiteyttäisi ja symboloisi yhteistä tekemistä kuin joukkuetoiminta. Varsinkin kuvaamani kaltainen harrastetoiminta, jossa kukaan ei hyödy toiminnasta taloudellisesti tai muutenkaan; yhteiseen hiileen puhalletaan yhteiseen hiileen puhaltamisen ilosta.

Alaikäisen Luisin harrastaminen osana tätä aikuisten ihmisten harrasteryhmää kuvaa myös Luisin elämän eroavaisuutta luokkakavereidensa elämästä. Harrastukset ovat myös tietynlaista keskiluokkaisen elämän sosiaalista valuuttaa, ja toisaalta se, että lapsilla on tilaisuus kehittää erilaisia ominaisuuksiaan ja lahjojaan, kertoo myös hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydestä. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että kaikkien lasten elämäntilanne olisi samanlainen.

Oma, 10 vuotta kestänyt aikuisten naisten jalkapalloharrastus on tuonut elämääni aivan mahtavia tyyppejä oman ammattikuplani ulkopuolelta, ja lisäksi viikoittain toistuva pysyvä harrastus on antanut mahdollisuuden irtautua aikuisen ihmisen rationaalisesti merkityksellisestä arkielämästä. On sitä paitsi mahtavaa oppia ja oivaltaa koko ajan jotakin uutta pelinomaisessa tilanteessa.  Todellinen flow-kokemus! Ja oppiihan siinä pelin tiimellyksessä uutta myös omista hyvistä ja huonoista puolistaankin.