Kirjalahja on myös ammatikseen kirjoittavan toivelahja. Mutta saako kirjailijan ruokapöydässä lukea? Entä pitävätkö kirjailijat lomaa jouluna? Leena Lehtolainen, Paula Havaste, Anja Snellman ja Virve Sammalkorpi kertovat.

Leena Lehtolaisen perheessä kaikki saavat kirjalahjoja. Hän lukee itsekseen jouluevankeliumin joka joulu. Lehtolaisilla saa aamukahvipöydässä lukea, mutta ruokapöydässä kaikkien ollessa koolla kirjat laitetaan odottamaan. – Yksin syödessä saa tietysti lukea, Leena naurahtaa. Hän on toivonut pukilta suosikkinsa Pirjo Hassisen Kuninkaanpuistoa. Toivottavasti hän myös saa sen, koska voi tulla aika muuten pitkäksi. Leena ei jouluna kirjoita, vaan keskittyy lukemiseen ja joulutunnelmaan – olemiseen.

Paula Havaste toimii tiedepuisto Heurekan ohjelmapäällikkönä, mutta siinä sivussa on kirjoittanut jo kaksi romaania. Hänen mielestään kirja on paras ja tärkein lahja. – Kirja antaa mahdollisuuden mielikuvituksen ja leikin elämykseen, matkaan kohti tuntemattomia maita turvallisesti omalla sohvalla loikoillen. Itselleni mieluisin kirjalahja olisi lapsieni kirjoittama tarina tai runo, Paula sanoo. Lapsilleen hän antaa lahjaksi sellaisia kirjoja kuin itsekin haluaisi uppoutua kuten paksut fantasiakirjat. – Lapsuuteni jouluista muistan ne ihanat hetket, jolloin ulkona paukkui kova pakkanen ja sai käpertyä sohvannurkkaan lukemaan. Nykyään en ehdi lukea niin paljon kuin ennen, koska kolmas romaanini on hyvässä vaiheessa. Kirjoittamisesta en pidä lomaa, koska kirjoittaminen on nimenomaan lomaa minulle, mieluisin harrastukseni, hän toteaa. Havasteen ruokapöytä on varattu yhdessäololle ja kuulumisten vaihdolle. – Toki viikonlopun kiireettöminä aamuina meilläkin saa lukea!

Aina jouluksi kotiin, voisi olla Anja Snellmanin motto. Kakkoskodissaan Kreetalla Anja viihtyy mainiosti, mutta joulun hän viettää aina Suomessa. Joulupöydässä heillä luetaan Raamatun vanhaa käännöstä. – Minun joululahjani löytyisi divarista, Anja vinkkaa joulupukille, Selma Lagerlöfin tuotantoa. Usein jouluna luen paljon elämäkertoja, ne sopivat jotenkin joulun tunnelmaan. Yritän olla kirjoittamatta jouluna, joskus siinä onnistunkin. Meillä ei lueta ruokapöydässä, jos on juhlat tai ystäviä syömässä. Muuten luetaan syödessäkin, nyökyttelee Anja.

Virve Sammalkorven lahjat on paketoitava kunnolla! Hän näet hypistelee innolla lahjapakettejaan. – Lukemisen nautinto alkaa pakettien hypistelystä ja sisällön arvailusta.. Jouluun kuuluu usein nuoremman sisareni kirjoittamat joulutarinat. Ne ovat kirjoitettu käsin, kääritty rullalle ja solmittu nauhalla kiinni, Virve kertoo. – Yritän aina hankkia lahjaksi miehelleni tai itselleni jotain takuuvarmaa, hyvää luettavaa. En pidä tietoisesti lomaa kirjoittamisesta, mutta inspiraation iskiessä on mukavaa istahtaa kirjoittamaan jouluntuoksuisessa ja siistissä kodissa. Virve on hakenut joulutunnelmaa välillä Euroopasta. – Esimerkiksi Amsterdam on hyvin viehättävä joulunodotukseen virittävä kaupunki, kukka-asetelmineen ja kadulla myytävine kuusineen. Silti joulu on vietettävä Suomessa, Virve tuumii. – Kauan olin lujasti sitä mieltä, että ainoa oikea joulunviettopaikka on lapsuuteni lumisissa maisemissa Maaningalla, mutta nyt olen jo tottunut Etelä-Suomen vaihtelevaan säähän eikä joulutunnelmaani pilaa edes vesisade. Kysymykseen saako ruokapöydässä lukea, Virve heittää vastakysymyksen. – Entä saako kadulla kulkiessa lukea, hän nauraa. Sitäkin on tehty, vaikka se on vaarallista ja hankalaa. Kyllä meidän pöydässämme saa lukea, mutta toisaalta kotona vietettävää vapaa-aikaa on niin vähän, että ruokaillessa jutellaan.

Minna Valkealahti

Koko juttu löytyy alkuperäisestä osoitteesta: www.perhekerho.net