Lomamatkoillani on ollut paha tapa keskeyttää kiihkein luomiskauteni. Päällimmäisenä lentokenttämuistoissani ei ole tax free -löytöjen antama tyydytys, vapaudentunne eikä jännitys tulevasta, vaan tietoisuus tekemättömästä työstä. Mitä hauskempaa minulla kuuluisi olla, sitä lujemmin työmoraali puristaa otettaan sydämestäni. Miksi sitten lähden? Miksi en yksinkertaisesti tyydy pysymään kirjoituspöydän ja espressopannun välisellä alueella, jossa vaihtoehtoja on tasan kaksi? Vastaus on yksinkertainen: siksi, että ukki kynti nuoruudessaan maailman meriä ja hänen isänsä, isoisoisäni, kävi hakemassa vaimonsa, pisaranmallisia kultakorvakoruja käyttävän tummatukan, peräti Ruotsista saakka. Matkustaminen on meillä verissä. Samalla lailla kuin en voi jättää töitäni tekemättä, en pysty jättämään väliin mahdollisuutta lähteä. Vain lähteä.
Olen siis päättänyt yhdistää työn ja huvin – tai ehkä paremminkin kaksi pakkomiellettäni. Jokaiseen matkaani liittyy siis muisto työstä, jokaiseen työhöni muisto matkasta. Sinkkuleikkiä kirjoitin käsin rannalla, jossa ympärilläni taapersivat arvokkaina frakeissaan Etelä-Afrikan jackass-pingviinit. Paulan ja Klausin kohtauksia hahmottelin ruutuvihkolle pariisilaisessa puistossa, jossa nuorisosorkesteri soitti elokuvasävelmiä sinisiin klubitakkeihin pukeutuneena. Pinnan alla -romaanin se kohtaus, jossa Terhi keskustelee tulevaisuudensuunnitelmistaan isoäitinsä kanssa, syntyi Bequalla lähellä rastafarien reggae-kojua. Kirjan tapahtumia sijoitin kuitenkin Sansibarille, jossa sain elämäni pirullisimman vatsataudin. Metsän keskellä maja -romaanin käsikirjoituksen mieheni luki minulle parin trooppisen illan aikana, kun istuimme Bonairen-majapaikkamme terassilla (näkymät suoraan Karibianmerelle, sivumennen sanoen) ryypiskelemässä paikallista rommia. Harvinaisen miellyttävä tapa saada oma teksti kuulostamaan siedettävältä.
Kun nyt pakkaan Rooman-lomaani varten, sujautan laukkuuni matkaoppaan ja aurinkolasien kanssa 128-megabittisen massamuistikortin ja näppäränkokoisen Fujitsu Lifebookini edistääkseni Yhtä matkaa -romaanin käsikirjoitusta. Itsetuhoisessa työmoraalissani ei ole tapahtunut parannusta, sen sijaan työvälineissä on.