Minua kiinnostavat vaikutelmat.

Fyysisessä maailmassa kaikki alkaa pinnasta, muodosta, aistittavista ominaisuuksista: näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoärsykkeistä. Ihmisiä arvioitaessa nämä eivät kuitenkaan tunnu kelpaavan sellaisinaan minkään mittareiksi. Meidän tapauksessamme fyysisten ärsykkeiden lisäksi punnitaan henkilöbrändiimme liitettyjä mielikuvia ja arvostuksia.

Alter ego –leikki avaa mielenkiintoisia näkökulmia siihen, miten ihmiset näkevät tuttunsa. Kun Virve Sammalkorpi ottaa oman toisen nimensä ja äitinsä tyttönimen ja muuttuu Susanna Saliniksi, on mielenkiintoista kuulla, minkälaisena persoonana tutut hänet näkevät. Mitä tekee Susanna Salin, miltä hän näyttää, millainen ihminen hän on? Voin kertoa teille: hänessä on jotain samanlaista kuin tyttökirjojen sankarittarissa, hän on joko pöytälaatikkokirjailija ja kirjastonhoitaja tai harrastajateatterin näyttelijä, ja hän on herttaisen nenäkäs eikä järin järkevä. Vastakohta Virve Sammalkorvelle vai hänen piilominänsä?

Vallalla olevassa kaupallisessa kulttuurissa henkilöbrändimme on myyntitavaraa. Kannattaa miettiä, millaista brändiä rakentaa: Onko Virve Sammalkorpi verkkopalvelubisneksessä menestynyt copywriter, kunnon koulutuksen saanut kielitieteilijä vai luova taitelija? Onko hän kynäniekka, ammattikirjoittaja vai pilkunnussija? Entäs jos kaivetaan kauempaa ja lisätään ominaisuuksia lapsuudesta ja nuoruudesta saakka: Miltä kuulostaa maalaiskoulun käynyt suomen kielen maisteri? Millaisen hintalapun sellaisen tuotteen kylkeen liimaisimme? Olisiko summa pienempi vai suurempi kuin Steiner-koulun käyneellä graafikolla, urheilulukion suorittaneella insinöörillä tai kotiopettajan koulimalla hevostenkasvattajalla?

Minä en tiedä. Kysyn vain. Sillä minua kiinnostavat edelleen vaikutelmat. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Paitsi joskus.